Villasukat meille

Neuloin miehelleni synttärilahjaksi villasukat, joihin testailin kirjoneuleajatuksia. Itselleni neuloin sydänsukat samoilla langoilla. Näistä tuli molemmille oikein mieluisat ja sujahtivat käyttöön niin nopeasti, että kuvaus meinasi kokonaan unohtua.

Haalari

Surauttelin olohaalarin kolmevuotiaalle: Helppo pukea ja riisua, kun hän ei vielä ole itse asiasta juurikaan innostunut. Kangas ihanan pehmeää plyysiä, uskoisin tämänkin kankaan kulkeutuneen meille mummon käsien kautta. Onnea on lahjoitetut kankaat.
Kaavan muokkasin itse vanhasta haalarin kaavasta, joka oli turhan kapeaa mallia.

Junasukat

Tein elämäni ensimmäiset junasukat nuorimmaiselle. Väriyhdistelmä alkuun jännitti, mutta omasta mielestä tuli lopulta kivat.

Mietin josko sitä tekis Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi sadat villasukat, mutta ehkä siinä on puolet liikaa. Tekeekö joku toisen puolen? Tän vuoden puolella on kyllä jo 10 paria valmistunut ja kaksi paria kesken. Villasukkaprojektia aloin jo marraskuussa heitellä ilmaan ja sen sitten pyöräytinkin käyntiin. Taivoitteena ilman aikarajaa neulaista kaikille lähisukulaisille ja ystäville villasukat, joista osa on jo valmiina. En ole vielä päättänyt tiputtelenko niitä tänne ja perille pikkuhiljaa, puolivuosittain vai kaikki sitten lopuksi kerralla. Tai ehkä suvuittain? Jos lähettää vasta lopuksi niin saisi hienon villasukkakasa-kuvan, toisaalta jonkun varpaita voi jo nyt palella. Saa ehdottaa.