Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa löytyy jaksamusta päivittää blogiin kertyneitä tekeleitä. Kovin paljon en ole kesän ja syksyn aikana ommellut, kun on villasukka projekti meneillään. Hyvin se on edistynyt kesän muutaman kuukauden tauosta huolimatta. Tälle vuodelle on jo valmistunut 39 paria ja 40. pari on jo melkein valmis ja 4 paria tarkoitus vielä tehdä. Pitäisikö tehdä vielä 6 ylimääräistä paria, niin pääsisi sataan sukkaan näin juhlavuoden kunniaksi?

Kummitytölle housut & kuolalappu ihanan pehmeästä puuvillasta, sekä seuraavan kuvan yöpuku 1-vuotis lahjaksi.

Pienelle pojalle viemisiksi ohuesta farkusta tehdyt housut resoreilla.

Uudelle kummipojalle ensiviemiseksi virkkasin söpön hiiren.



Kaikista en valitettavasti ole muistanut kuvia ottaa, ainakin yhdet söpöt housut jäi kiireen vuoksi kuvaamatta ja lisäksi olen ommellut lapsille lakanoita sekä pussilakanasetin 3-vuotiaalle kummitytölle.

Rotinoille

Pienelle pojalle villamyssy, tuli luultavasti tarpeeseen näille viileille säille. 

Sydänkuviot Niina Laitisen 2017 ystävänpäiväsukista.

Pääsiäiskanat

 Lapsuudenkodissani pääsiäisen aikaan kanat piiloutuvat yön aikana ja munivat herkkuja. Jokaisella lapsella on oma kana ja sain tietenkin oman kanani Elviiran mukaan, kun muutin pois kotoa. Tänä vuonna vanhin lapsistani sanoi, että haluaa Elviiran omaksi kanakseen ja pikkuveljille täytyy tehdä omat. Niin sitten tein pojille mummilta oppimallani tilkkumallilla kanat. Näistä tuli sitten "kanaherrat" Valtteri ja Rafael, ja Elviira sai toiseksi nimekseen Aleksandra.

Kanaherrat Valtteri ja Rafael munivat heti ensimmäisenä pääsiäisenään hyviä herkkuja.

Lapset kävivät palmusunnuntaina virpomassa muutamassa naapurissa. Oksiin laitoimme hyöheniä, pahvihaitareita sekä kangaskukkia ja -matoja.

Villasukat meille

Neuloin miehelleni synttärilahjaksi villasukat, joihin testailin kirjoneuleajatuksia. Itselleni neuloin sydänsukat samoilla langoilla. Näistä tuli molemmille oikein mieluisat ja sujahtivat käyttöön niin nopeasti, että kuvaus meinasi kokonaan unohtua.

Haalari

Surauttelin olohaalarin kolmevuotiaalle: Helppo pukea ja riisua, kun hän ei vielä ole itse asiasta juurikaan innostunut. Kangas ihanan pehmeää plyysiä, uskoisin tämänkin kankaan kulkeutuneen meille mummon käsien kautta. Onnea on lahjoitetut kankaat.
Kaavan muokkasin itse vanhasta haalarin kaavasta, joka oli turhan kapeaa mallia.

Junasukat

Tein elämäni ensimmäiset junasukat nuorimmaiselle. Väriyhdistelmä alkuun jännitti, mutta omasta mielestä tuli lopulta kivat.

Mietin josko sitä tekis Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi sadat villasukat, mutta ehkä siinä on puolet liikaa. Tekeekö joku toisen puolen? Tän vuoden puolella on kyllä jo 10 paria valmistunut ja kaksi paria kesken. Villasukkaprojektia aloin jo marraskuussa heitellä ilmaan ja sen sitten pyöräytinkin käyntiin. Taivoitteena ilman aikarajaa neulaista kaikille lähisukulaisille ja ystäville villasukat, joista osa on jo valmiina. En ole vielä päättänyt tiputtelenko niitä tänne ja perille pikkuhiljaa, puolivuosittain vai kaikki sitten lopuksi kerralla. Tai ehkä suvuittain? Jos lähettää vasta lopuksi niin saisi hienon villasukkakasa-kuvan, toisaalta jonkun varpaita voi jo nyt palella. Saa ehdottaa.

Yöpuku

Pojalle ompelin yöpuvun, kun on niin hyvä sotkemaan niitä, ettei neljä meinaa riittää. Housujen tummansininen kangas jostain meille kulkeutunut, tähti kankaan ostin jo aiemmin eurokankaan palalaarista, kaavat ob 6/2014. Housuihin lisäsin taskun ja etumerkin.

Palmikkosukat

Tytölle tein toiveiden mukaan villasukat, ainoa rajoite oli, että niistä tulee lyhyt vartiset. Tyttö sitten neulelehdistäni valitsi letin kulkemaan keskelle ja väriksi valikoitui jo melko tyhjästä lankakorista vaaleavioletti. Letissä 3x2silmukkaa, joista joka toinen kerros (vuororeunoista) kaksi reunimmaista silmukkaa ylittää keskimmäiset.

Ratsastussukat

 

Pakkassäässä ratsastaessa polvet ja varpaat ovat paleltumisvaarassa. Tähän pulmaan neuloin ylipolvensukat. Lankana näissä novitan 7-veljestä, perusohjeena sama kuin mummon sukissa - novita syksy 2011. Lisäsin vain alkuun kaksinkertaisella langalla sekä paksummilla puikoilla neulotun polvenlämmittäjä osuuden. Kymmenessä pakkasasteessa näillä pärjäsi mainiosti, ei polvien kolotusta, eikä varpaiden kohmettumista, vaikka oli näiden päällä teräskärkiset turvakengät metallijalustimissa. Kylmettymisongelma ratkaistu ainakin kymmeneen pakkasasteenseen asti. En tiedä viitsiikö kylmemmälle vielä kokeilla, vai laitanko suosiolla toppahousut ja talvikengät.