Joululahjoja & -kalentereita

Kummitytöille neuloin villatakit joululahjoiksi tämä 104cm kokoinen ja toinen samanlainen punaisena (joku jokunen on poistanut sen kuvan) koossa 86cm. Näihin katsoin kokovinkkiä suurikäsityö-lehden mallista ja sen pohjalta suunnittelin mallin, kun ei löytynyt tarpeeksi paksulle langalle ohjetta.

Marraskuun lopussa päätin, että teen pojille omat joulukalenterit, kun Isosiskolle olin tehnyt jo aiemmin ja sitä käytettiin edellisjouluna yhteisesti. Vihreästä pitävälle keskiveljelle pakettikalenteri äidin varastoista saaduista kankaista. Idean sain äidin pikkuveljelle tekemästä kalenterista, jossa roikkuu joulusukkia nyörissä.

Pikkuveljen kalenteriin löytyi kulta-sinisävyiset kankaat, nämäkin äidiltä saatuja. Keskelle tekaisin lumiukon vanhasta lakanasta ja täytin sitä vähän vanulla, sekä hattu mummolta saadusta kiiltävän mustasta vuorikankaasta. Tässä kalenterissa on pohjakankaiden välissä vanu, joten pysyy hyvin ryhdikkäänä. Harmillisesti isosisko kävi heti laittamassa ukolle otsarypyt ja vähän poskisineä.

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa löytyy jaksamusta päivittää blogiin kertyneitä tekeleitä. Kovin paljon en ole kesän ja syksyn aikana ommellut, kun on villasukka projekti meneillään. Hyvin se on edistynyt kesän muutaman kuukauden tauosta huolimatta. Tälle vuodelle on jo valmistunut 39 paria ja 40. pari on jo melkein valmis ja 4 paria tarkoitus vielä tehdä. Pitäisikö tehdä vielä 6 ylimääräistä paria, niin pääsisi sataan sukkaan näin juhlavuoden kunniaksi?

Kummitytölle housut & kuolalappu ihanan pehmeästä puuvillasta, sekä seuraavan kuvan yöpuku 1-vuotis lahjaksi.

Pienelle pojalle viemisiksi ohuesta farkusta tehdyt housut resoreilla.

Uudelle kummipojalle ensiviemiseksi virkkasin söpön hiiren.



Kaikista en valitettavasti ole muistanut kuvia ottaa, ainakin yhdet söpöt housut jäi kiireen vuoksi kuvaamatta ja lisäksi olen ommellut lapsille lakanoita sekä pussilakanasetin 3-vuotiaalle kummitytölle.

Rotinoille

Pienelle pojalle villamyssy, tuli luultavasti tarpeeseen näille viileille säille. 

Sydänkuviot Niina Laitisen 2017 ystävänpäiväsukista.

Pääsiäiskanat

 Lapsuudenkodissani pääsiäisen aikaan kanat piiloutuvat yön aikana ja munivat herkkuja. Jokaisella lapsella on oma kana ja sain tietenkin oman kanani Elviiran mukaan, kun muutin pois kotoa. Tänä vuonna vanhin lapsistani sanoi, että haluaa Elviiran omaksi kanakseen ja pikkuveljille täytyy tehdä omat. Niin sitten tein pojille mummilta oppimallani tilkkumallilla kanat. Näistä tuli sitten "kanaherrat" Valtteri ja Rafael, ja Elviira sai toiseksi nimekseen Aleksandra.

Kanaherrat Valtteri ja Rafael munivat heti ensimmäisenä pääsiäisenään hyviä herkkuja.

Lapset kävivät palmusunnuntaina virpomassa muutamassa naapurissa. Oksiin laitoimme hyöheniä, pahvihaitareita sekä kangaskukkia ja -matoja.

Villasukat meille

Neuloin miehelleni synttärilahjaksi villasukat, joihin testailin kirjoneuleajatuksia. Itselleni neuloin sydänsukat samoilla langoilla. Näistä tuli molemmille oikein mieluisat ja sujahtivat käyttöön niin nopeasti, että kuvaus meinasi kokonaan unohtua.

Haalari

Surauttelin olohaalarin kolmevuotiaalle: Helppo pukea ja riisua, kun hän ei vielä ole itse asiasta juurikaan innostunut. Kangas ihanan pehmeää plyysiä, uskoisin tämänkin kankaan kulkeutuneen meille mummon käsien kautta. Onnea on lahjoitetut kankaat.
Kaavan muokkasin itse vanhasta haalarin kaavasta, joka oli turhan kapeaa mallia.

Junasukat

Tein elämäni ensimmäiset junasukat nuorimmaiselle. Väriyhdistelmä alkuun jännitti, mutta omasta mielestä tuli lopulta kivat.

Mietin josko sitä tekis Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi sadat villasukat, mutta ehkä siinä on puolet liikaa. Tekeekö joku toisen puolen? Tän vuoden puolella on kyllä jo 10 paria valmistunut ja kaksi paria kesken. Villasukkaprojektia aloin jo marraskuussa heitellä ilmaan ja sen sitten pyöräytinkin käyntiin. Taivoitteena ilman aikarajaa neulaista kaikille lähisukulaisille ja ystäville villasukat, joista osa on jo valmiina. En ole vielä päättänyt tiputtelenko niitä tänne ja perille pikkuhiljaa, puolivuosittain vai kaikki sitten lopuksi kerralla. Tai ehkä suvuittain? Jos lähettää vasta lopuksi niin saisi hienon villasukkakasa-kuvan, toisaalta jonkun varpaita voi jo nyt palella. Saa ehdottaa.